Ollaan nyt tokoiltu ja agiliidetty vaikken tänne olekaan pitkiin aikoihin mitään kirjoitellut. Agilityssä ei kai olla mitään ihmeempiä tehty. Olen vain huomannut, että Tuike tarvii lenkityksen ennen agility treenejä tai se ei muuten radalla pysy kasassa ollenkaan. Vauhtiakin on taas tullut enemmän ja enemmän. Varsinkin pidemmillä radoilla vauhti kiihtyy välillä melkoiseksi. A:n kontakteilla olikin viimeksi ongelmia kun tuli aalle niin vauhdilla. Muuten Tuike menee hienosti radan ja kun itsekin vielä oppisi sanomaan käskyt ajoissa, käyttämään ns. väärää kättä jne. Mutta eiköhän se siitä ala vielä sujumaan. Pitäisi vaan saada aikaiseksi talsia mettään ja harjoitella siellä tätä omaa ohjaamistani. ;D

Tokossa ollaan jotain saatu aikaankin nyt molempien koirien kanssa. Ostin uuden kapulan, kun vanha tuntui huonon malliselta ja suurelta. Nyt siis pienempi kapula ja Tuihan noutaakin sitä paljoon paremmin. Muutenkin noudossa ollaan otettu valtavia harppauksia. Noutaa vieraalla paikalla loistavasti vaikka ei omaakaan kapulaa saisi. Kaukokäskyihin ollaan saatu hieman varmuutta lisää. Yhä helpommin kuuntelee ja tekee asiat. Luoksetulossa vauhti on nykyään lähes poikkeuksetta hyvä, mutta pysähdyksessä tulee välillä pari askelta liikaa. Olen ehkä liikaa keskittynyt siihen vauhtiin ja nyt aletaankin huomisten kisojen jälkeen tarkastelemaan sitä pysähdystä tarkemmin. Paikalla makuu alkaa sujua jo melko varmasti. Hieman kuitenkin Tui on vielä epävarma ja tältä osin huomiset kisat kauhistuttaa. Hyppy menee hyvin, mutta tässä huomisen osalta pelkään että jää haistelemaan. Mutta välttämättä ei ja täytyy muistaa kisoissa ajatella vain parasta eikä huonoja vaihtoehtoja niin ehkä siitä selvitään. Seuraamiset ja jätöt ovat nyt olleet jo pitempään aivan mallilla. Kunhan menisi samalla lailla kuin treeneissä.

Pyrrin kanssa sitten pari päivää sitten treenasin. Ai että se tuntui yksinkertaisen helpolta, kun vertaa Tuike otukseen, jonka kanssa saa harmaita hiuksia välillä. Pyrri teki kaikki niin mutkattoman helposti ja omalla tavallaan. Kyllä sen kanssa olikin taas ihanaa tehdä hommia. Se jaksoi olla koko ajan täysillä mukana ja kontaktikin pysyi ennätyksellisen hyvin. Ja Pyrrin paikalla olokin on niin kiva. Se jää kuin patsas ja makaa niin tarkkaavaisen näköisenä suuret korvansa pystyssä. Pyrrillä on nyt myös löytynyt lisää vauhtia luoksetuloon. Pyrrin kanssa kun asiat ovat jotenkin niin ihanan yksinkertaisia. :D

Yleisenä sekoiluna olen hieman kuvannut ja voisinkin pari kuvaa tähän loppuun laittaa. Luntahan täällä on ihan mukavasti, joten saakin kivoja kuvia.


Uusi hieno kapula ja sen kaunis palautus (Huomatkaa korvat ja pöksykarvat!).


Muut tokoilukuvat ja muut hyvät kuvat mätänevät vielä kameran uumenissa, joten Pyrristä tälläinen pieni poseeraus.